Ensimmäinen sivu
Mua jännittää!
Ja miksi?? Tänään alkoi nimittäin pääsykokeisiin valmistautuminen! Päätin syksyllä, että aloitan joulukuun alussa, joten aika on koittanut, apua :) Vaikka tiedän, että seuraavat puol vuotta tulee vaatimaan paljon, mutta olen ainakin hyvillä mielin aloittamassa. Toivon ja teen kaikkeni, että motivaatio pysyy yllä. Tietenkin alamäkiä voi tulla, mutta toivon, että sellainen hyvä lukufiilis säilyisi yllä edes jollain tasolla. Matematiikka ei nimittäin ole (todellakaan) sitä vahvinta aluettani, joten kevät tulee teettämään töitä. Mua oikeesti vähän jännittää. En niinkään jännitä sitä, avautuuko minulle ovet haaveideni kouluun ensi keväänä vaan tätä koko puolta vuotta, miten lukeminen sujuu. Pyrin repimään nyt kaiken päättäväisyyden itsestäni. Nyt on se aika.
Yritän olla murehtimatta tämän puolen vuoden aikana sitä, pääsenkö vai enkö. Se on sitten sen ajan murhe (minulla on välillä tosi huono tapa pohtia asioita eukäteen, joten tämä ei ole mikään yksinkertaisin juttu minulle ajatella näin) mutta pikkuhiljaa äidin sanat "kaikki järjestyy" alkaa painautumaan ajatuksiini. Ihanaa muuten kun saan purkaa tänne blogiin tämän hetkisiä tunteita, tämä blogi on minulle niin tärkeä asia, ettei mitään rajaa. Tuntuu, että kaikki helpottaa ja menee edes joten kuten hyvin kun niistä voi kirjoittaa tänne blogiin <3
Nyt täyttämään teemuki rooibosteellä ja kirjojen kaveriksi!
Yritän olla murehtimatta tämän puolen vuoden aikana sitä, pääsenkö vai enkö. Se on sitten sen ajan murhe (minulla on välillä tosi huono tapa pohtia asioita eukäteen, joten tämä ei ole mikään yksinkertaisin juttu minulle ajatella näin) mutta pikkuhiljaa äidin sanat "kaikki järjestyy" alkaa painautumaan ajatuksiini. Ihanaa muuten kun saan purkaa tänne blogiin tämän hetkisiä tunteita, tämä blogi on minulle niin tärkeä asia, ettei mitään rajaa. Tuntuu, että kaikki helpottaa ja menee edes joten kuten hyvin kun niistä voi kirjoittaa tänne blogiin <3
Nyt täyttämään teemuki rooibosteellä ja kirjojen kaveriksi!
Luin koko kolme kuukautta todella intensiivisesti, mutta pidin 2 vapaapäivää viikossa. Viimeiset kaksi viikkoa luin niin paljon, että pidin yhden puolikkaan päivän vapaata... Mulla ei käytännössä ollut muuta elämää. Tein muistiinpanoja, ajatuskarttoja, listoja, tankkasin ulkoa, opettelin termejä jne.
Kaikki työ kannatti. Se fiilis, kun näin yliopistohaun sivuilla sanan "hyväksytty". Se tunne oli jotain niin uskomattoman hienoa, että en tule koskaan unohtamaan sitä! Kaikki se työ ja aherrus ja itku ja ressi oli todellakin sen arvoista, pääsin heittämällä sisään.
Mikähän mun pointti oli...? Päätä, että sinähän PÄÄSET sisään. Lue niin, että varmasti osaat ihan kaiken - kysytään siellä mitä tahansa. Muista levätä, ja jätä voimia viimeisille viikoille - ne ovat ne ratkaisevat. Kun motivaatiopula iskee, mieti sitä fiilistä kun pääset sisään, kun valmistut ja pääset sinun unelmien ammattiin... Mieti, millaista opiskelu on ja mitä kaikkea kivaa se tuo tullessaan. Itsehän selasin mollin sivuja ja mulberryn laukkuja... 😉
Eli TSEMPPIÄ! Kyllä kaikki työ vielä palkitaan 😊