Levoton sielu

Joopajoooo! Arvatkaa vain väsyttääkö minua yhtään kun nukuttiin tänään Aneten kanssa yhteentoista. Täällä mä kukun vielä puoli kahden aikaan ja voi että kun haluaisin nukahtaa ja herätä huomenna ajoissa, pirteänä, energisenä ja innokkaana uuteen päivään. En keksinyt tietenkään muuta kuin napata tämän koneen sänkyyn, kirjautua blogiini ja päivitellä tätä teille ihanille lukijoilleni, toivepostauksen merkeissä.

Yksi lukijoistani kysyi jo pitkän aikaa sitten, voisinko kirjoittaa sellaisia asioita, joita ette tienneet minusta ennen tätä... No tässähän niitä!

Naksuttelen sormiani, ja inhoon yli kaiken sitä tapaa. "Vielä yhden kerran ja sitten lopetan..." Onko tuttua? :D

Jos saan joskus tytön, sen nimeksi tulee Helmi.

Ennen vaadin itseltäni aina liikaa, enkä ikinä ajatellut olevani riittävän hyvä (itselleni) missään, mitä teen. Nykyään osaan hyväksyä itseni heikkouksineen kuin vahvuuksineen, paljon paremmin.

Siivoan aina yöllä! En halua herätä huoneeseen, jossa ei ole siistiä. Olenko vähän neiti?:D

Jos asuisitte meillä kyllästyisitte aika nopeasti joka-aamuiseen lausahdukseen "Kenen vesi täällä kiuhuu!!??" ja toiselta puolelta taloa kuuluu vastaus "Kenenkäs muunkaan kuin Veeran..." jälkimmäinen sanoma tulee yleensä Lempin suusta, joka tietää kuinka hyvä olen unohtamaan sen mitä keittiössä tapahtuu. Ja nyt en puhu vain yhdestä, enkä yhdeksästä vahingosta. Meidän perheen kattilat eivät ole olleet parhaimmassa kohtelussa, olen onnistunut (epäonnistunut!!!) polttamaan jopa veden pohjaan, ja monet kerrat.. :/

Olen vähän levoton sielu ja toivon, että voisin elää sellaisen elämänvaiheen, että näen paljon maailmaa, yksi haaveeni on purjehtia valtamerellä. Haluan kokea, nähdä, elää ja nauttia elämästä. Minusta tuntuu, että minun on pakko lähteä täältä Suomesta, ja kauaksi.

Olen aika paljon yksin, mutta en ole yksinäinen.

Joka kerta ennen kuin julkaisen blogipostauksen kysyn Lempiltä, Anetelta tai äidiltä "onko tämä hyvä kuva??" :D

Ennen arvostin suuresti menestystä ja elämässä eteenpäin pyrkimistä, nyt ajattelen asioita myös siltä kannalta, että "mikä tekee minut onnelliseksi".

Minut saa raivostumaan kaksinaamaisuus, vai miksikä sitä kutsutaan kuin esitetään ystävällistä ja mukavaa, mutta selän takana ollaan ja puhutaan aivan muuta. Se on ärsyttävintä mitä tiedän.

Haluan koko ajan tehdä jotain. Olen vähän ylienerginen.. Usein aamuisin suunnittelen, mitä kaikkea teen. Haluan aina ehtiä tekemään paljon päivän aikana, jotta "päivä on onnistunut".

Jos minua harmittaa jokin asia, en osaa esittää, että kaikki olisi hyvin.

Jos jonkin taidon osaan hyvin, niin pitää puoliani. :D Esimerkiksi jos jokin koulunumero ei ole miellyttänyt minua ja olisin mielestäni ansainnut paremman, olen mennyt valittamaan numerosta opettajalle ja vaatimaan parempaa arvosanaa. Monetkin kerrat!

Nyt minua väsyttää! Hyvää yötä muruset, en jaksanut keksiä enempää, mutta tossahan noita. :) Jatkan aamulla blogia. Vielä viimeinen:

En osaisi elää ilman blogia. Tämän te tiesitte jo. ;)