Missä menee raja...?
Yhden lukijani kommentti sai minut ajattelemaan tätä ja monien muiden blogien pitämistä. Tottahan se on, että useimpien blogien kautta välittyy kirjoittajan elämästä lähes täydellisyyttä hipova käsitys... Yli puolentoista vuoden kirjoittamisen jälkeen voin todeta sen varsin hyvin, että blogit eivät välttämättä kerro lähellekään kaikkea, blogit voivat olla vain pintaraapaisu todellisuudesta. Sen kun muistaisi itsekin.. :) Mikään ei ole sen helpompaa kuin hymyillä kuvassa ja kertoa miten mahtava päivä olikaan takana. Mutta niin se vain on, että tottakai välillä niin minunkin, kuin varmasti muidenkin elämään kuuluu murheita, huonoja päiviä, epäonnistumisia, ne ovat osa elämää ja väistämättäkin joskus vastaan tulevia asioita. Jokainen pitää oman rajan siinä, mitä haluaa kertoa koko maailmalle ja mitkä asiat haluaa pitää omien läheisten ihmisten kesken jaettavina asioina. :) Ihan rehellisesti sanottuna ihailen sellaisia blogin kirjoittajia, ketkä kertovat avoimesti myös elämän murheellisistakin asioista.
Vaikka olen aika avoin kirjoittaessani tätä merenhelmi blogia, en kuitenkaan koe omakseni kertoa tämän enempää elämästäni, kuin millä tyylillä olen tehnyt blogiani tähän saakka. :) Tottakai voin välillä kirjoittaa, että "olipas kiireinen, olipas huono päivä" mutta miksi mennä pintaa syvämmälle. Haluan kuitenkin pitää tämän blogin yleisilmeen positiivisena. Ihan senkin takia, että minulle tämä kirjoittaminen on se ihana hetki päivästä, kun voin unohtaa kaikki muut kiireet ja asiat, sekä keskittyä vain tähän, mahtavaan harrastukseen.
Lukiessani muiden blogeja, luen todella mielelläni positiivisia juttuja, jotka saavat minut hyvälle tuulelle. Haluan kuitenkin rentoutua lukiessani ja selaillessani muiden blogeja... Se on pieni, mutta ihana hetki päivästä, teekuppi kädessä, blogeja lukiessa menee hetki jos toinen kuin siivillä:).
- Mitä mieltä te olette tästä aiheesta? Joskus tuntuu vaikealta vetää raja siihen, mitä haluaa kertoa kaikille ja mitkä asiat pitää aivan, täysin omana, tai omien läheisten tietona. :)
Lähden nyt töihin! Heippa rakkaat lukijani. <3
Lukiessani muiden blogeja, luen todella mielelläni positiivisia juttuja, jotka saavat minut hyvälle tuulelle. Haluan kuitenkin rentoutua lukiessani ja selaillessani muiden blogeja... Se on pieni, mutta ihana hetki päivästä, teekuppi kädessä, blogeja lukiessa menee hetki jos toinen kuin siivillä:).
- Mitä mieltä te olette tästä aiheesta? Joskus tuntuu vaikealta vetää raja siihen, mitä haluaa kertoa kaikille ja mitkä asiat pitää aivan, täysin omana, tai omien läheisten tietona. :)
Lähden nyt töihin! Heippa rakkaat lukijani. <3
Usein ne, jotka valittavat blogien yksipuolisen positiivisesta tarjonnasta eivät ota huomioon sitä, että blogit ovat usein kirjoittajansa elämän heijastus, eivät itse peili. Blogia pidetään erheellisesti kirjoittajansa pikkutarkkana omakuvana, ja kun siinä ei sitten olekaan näkyvillä niitä säröjä, suututaan. Pitäisihän se jokaiselle olla selvillä, että kenenkään elämä ei ole täydellistä ja juuri niin kuin sanoit: blogi on se positiivinen kanava ajatusten ja tapahtumien jakamiselle. Se, ettei heti ryntää syytämään tekstikenttään kaikkein surkeimpia ja negatiivisimpia asioita, auttaa etsimään niitä positiivisempia ja asettamaan ne etusijalle omassa elämässä ruudun tälläkin puolen.
J´
Niin kuin jo sanoin äsken, en aseta siskojani mihinkään tärkeysjärjestykseen, koska kaikki sisarukset ovat minulle yhtä tärkeitä.
Minulla ja Linnealla on niin hyvät välit, että hän ei loukkaannu jos hänen kuvaa ei ole jossain minun postauksessa. 😊 Sitä paitsi, hän ei edes tykkää siitä, että hänestä otetaan kuvia. 😊
Oi kiitos, ihana kuulla!:)