Mistä haaveilen?

Ei ole yksi eikä toinen kerta kun minulle on heitetty kysymys elämäni haaveista, asioista joita kohti kuljen pienin, mutta päättäväisin askelin. Tässä teekupponen kädessä pohdinkin parhaillaan, miten pelkkä ajatuskin tulevaisuuden unelmista tuntuu aina yhtä kaukaiselta! Vaikka mietinkin usein tulevaisuutta, koen haaveet ennemminkin sellaisina tavoitteina ja haasteina. Ehkä niiden pilvilinnojen rakentamisen sijaan ajattelenkin mitä tavoitetta kohti pyrin juuri nyt, juuri tässä elämänvaiheessa.
Ja mitä ne unelmani sitten ovatkaan... Täytyy myöntää, että varmasti kaikkien (useimpien) tyttöjen mukaan, haaveilen siitä unelmien talosta, (ehkä ulkomaille muutosta), onnellisesta perhe-elämästä, naimisiin menosta ja lapsien saamisesta. Mutta hui miltä tuntuukaan kirjoittaa tollaisia asioita tai edes ajatella niitä, jotka eivät ole vielä ajankohtaisia ollenkaan! Ja miten paljon helpompaa on ainoastaan todeta ohimennen, haaveilen yhdestä upeasta työpaikasta, paremmasta englanninkielen taidosta, matkustelusta ja opiskelupaikan saamisesta.
Ollessani ylä-asteella haaveilin oman tyylini löytämisestä...

... Ehkä vuodet ovat tehneet tehtävänsä.. Näin 19-vuotiaana minusta tuntuu, että nyt uskallan viimeistään sanoa löytäneeni sen oman tyylini!

Ja miten hyvältä minusta tuntuikaan olla kuvassa näkyvässä asussa! Nuttura päässä, helmet korvissa ja hame päällä. Minusta tuntui, että haave oman tyylin löytämisestä on todella käynyt toteen!

Korkkarit kirppis (vanhat suomalaiset) / hame Zara / paita MassimoDutti / bleiseri Jackspot / laukku Juhani Palmruth / Kello Boss

>

Nyt haluaisin tietää, mistä juuri sinä haaveilet? :)