Mitä tänne kuuluu?

Hei taas pitkästä aikaa :) Onpas ollut nyt tosi hiljaista täällä blogin puolella viime aikoina. Oon tehnyt edelliset 2 viikkoa töitä kieltämättä tosi paljon... Monena päivänä oon lähtenyt ihan aamusta ja tullut kotiin vasta illalla. Ja huh miten väsynyt sitä onkin ollut tässä viime päivinä! Hyvä kun on jaksanut tehdä iltapalaa ja raahautua sänkyyn. :D Työmatkoihin mulla menee päivittäin jopa noin 2 h yhteensä, joten on tullut kuunneltua matkojen ajan BookBeatista kirjoja aika ahkerasti. Tosi hyvä tapa saada matkat kulumaan mukavasti. Työputki siis takana, mutta ens viikolla mulla onkin sitten 5 päivää vapaata ja heinäkuussa teen huomattavasti vähemmän töitä. :) Pitkistä päivistä huolimatta ollaan lähes joka ilta käyty poikaystäväni kanssa rannassa kävelemässä, pyöräilemässä tai tehty jotain muuta ulkona. Ensi viikolla pääsee onneksi enemmän nauttimaan kesästä ja heinäkuussa teen vain noin 3 vuoroa viikossa, joten jää sitten enemmän aikaa myös blogille ja opinnoille. Mun olisi siis tarkoitus tehdä myös kesäopintoja, mutta taitaa siirtyä suurin työ sitten heinäkuulle niiden osalta.

Nämä kuvat nappasin muistaakseni toissa iltana kun käytiin mun töiden jälkeen rannassa kävelemässä illalla. Pian tulee muuten 3 vuotta täyteen asumista täällä Kuopiossa. Miten tää aika on mennyt näin hurjan nopeesti? En oo missään vaihteessa viihtynyt täällä Kuopiossa mitenkään erityisen hyvin, mutta nyt kesällä täällä on kyllä tosi kaunista. Paljon järviä ja metsää ympärillä ja tykkään kyllä todella paljon noista maisemista etenkin nyt kesällä! Monesti esim. aamulenkille lähtiessä otan teetä termariin ja kävelen rantaa pitkin sekä pysähdyn jonnekin kivelle rannalle istuskelemaan, ihastelemaan maisemia ja rauhoittumaan! Jotenkin ehkä oon jopa alkanut pikkuhiljaa viihtymään täällä ihan hiukan paremmin, hiljalleen hiljalleen. :D Ja onhan se tietenkin jonkin verran myös omasta asenteesta kiinni. Emme kuitenkaan suunnittele (ainakaan ensisijaisesti) Kuopioon jäämistä, mutta eiköhän täällä ihan mukavasti mene vielä tämä aika, kun saadaan opinnot kokonaan valmiiksi. Ja jännä miten aluksi ajateltiin, että haluttaisiin asumaan nimenomaan keskustaan, mutta nyt keskustassa / keskustan läheisyydessä kun on tullut tää noin 3 vuotta asuttua, ollaan ihan valmiita muuttamaan reippaasti poispäin keskustasta. Käytiinkin jo itseasiassa katsomassa asuntoja Saaristokaupungista, mutta ainakaan vielä ei olla löydetty sopivaa. Siellä olisi ainakin ihanan rauhallista ja metsää, sekä järviä paljon ympärillä. Uskoisin, että viihdyttäisiin siellä huomattavasti paremmin kuin keskustan läheisyydessä.

Tänään mulla on vapaailta ja istuinkin saunassa jo varmaan tunnin. Laitoin kynttilöitä palamaan pitkin kotia ja järjestelin kaikki paikoilleen. Poikaystävälläni on myös vapaata ja on kyllä kiva viettää ihan rentoa iltaa kotona.

Tällainen höpöttelypostaus tällä kertaa... Treeni- ja ruokajuttuja sekä yhden illan asu olisi luvassa seuraavaksi!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Koitan saada seuraavaa postausta tällä kertaa vähän nopeammin kehiin. :D

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Elina
,
Eikö sulla ollu suunnitelmissa lähteä suorittamaan maisteri opintoja ihan muualle? Miksi nyt kuitenkin jäätte Kuopioon jos paikka ei miellytä? 😃 Vai löysitkö itä-suomen yliopistosta linjan, joka kiinostaa erityisesti yli muiden?
Rosette
,
Hei! Tämä postaus sai minut muistelemaan omia opuskeluaikoja ja Helsinkiin sopeutumista. Muutin aikoinaan 19-vuotiaana Helsinkiin silloisen poikaystäväni ja yliopisto-opintojen perässä. Alkuvuodet oli kyllä vaikeita!! Oh jälkikäteen tuntuu, että varsinkin ensimmäinen vuosi oli yhtä kaamosaikaa elämässä. Tuntui, että sopeutuminen vei juuri tuon jonkun 3-4 vuotta, kunnes aloin edes jotenkin viihtyä. Tuntui myös vaikealta kaverustua yliopistolla, vaikka olen sosiaalinen ihminen. Meillä ei ollut mitään tiivistä opiskeluporukkaa valtiotieteellisessä, väki tuli ja meni ja kuka opiskeli mitäkin, joka kurssilla oli eri ihmiset jne. Olen kuullut, että joillain aloilla yliopistossa on tiiviit opiskelijaryhmät, joissa syntyy kivoja kaverisuhteita. Itse tutustuin yhteen henkilöön siellä ja toiseen tuolla, mitään tiiviitä ryhmiä ei syntynyt, muistan että opiskeluaika ei aina ollut mitään helppoa eikä erityisen kivaa, kuten sitä ehkä vähän markkinoidaan huolettomana elämänvaiheena - oli sen sijaan yksinäisyyttä ja kaupunki, jossa ei ollut moneen vuoteen kotoisa olo. Verkostojen luominen kesti vuosia. Lopulta viihdyin Helsingissä kaikkiaan 10 vuotta, kunnes löysin nykyisen mieheni, jonka kanssa heti "nostimme kytkintä" 😊 kyseisestä paikasta maaseudun puolelle 😊 Toivottavasti tulevaisuudessa pääsette muuttamaan kaupunkiin, jossa viihdytte jo alkujaan 😊 Kyllä asuinpaikalla on suuri merkitys ihmiselle. Mukavia kesäpäiviä!
Veera
,
Hei Elina! Ollaan täällä Kuopiossa lähinnä sen takia pidempään, kun poikaystäväni opiskelee kauppiksen lisäksi tässä samaan aikaan toisen korkeakoulun opintoja täällä Kuopiossa (kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi ammattikorkeakoulun puolella ja niitä opintoja ei oo valitettavasti mahdollista suorittaa etänä). :/ Sen lisäksi meillä molemmilla on tällä hetkellä työpaikka täällä.. Kauppis saadaan molemmat melko pian valmiiksi pakollisten opintojen osalta (gradua voi sitten tietty kirjoittaa missä vain), mutta toi toinen koulu kestää poikaystävälläni vielä jonkin aikaa.. :/
Heidi
,
Se on jännä miten paljon viihtyvyyteen vaikuttaa kaupunki ja sen ilmapiiri. Olen itse kotoisin Kuopiosta ja muutin lukion jälkeen Jyväskylään opiskelemaan. Itse en taas koskaan kotiutunut sinne ja en tykännyt asua Jyväskylässä ollenkaan. Heti kun oli kurssit suoritettu, niin muutin välittömästi takaisin Kuopioon ja kirjoitin sen mitä gradusta oli jäljellä loppuun Kuopiossa. Tämä on taas itselleni tuntunut aina kodilta. En olisi voinut kuvitella jääväni Jyväskylään ja asettuvani sinne. En oikein osaa edes sanoa miksi en siellä viihtynyt - tykkäsin opiskelusta ja minulla oli ystäviä ja kaupunkina Jyväskylä oli kaunis ja viihtyisän oloinen. Jokin siinä kuitenkin sitten vain oli sellaista, että en koko opiskeluaikana tuntenut sitä kodikseni ollenkaan ja odotin aina viikonloppuja, kun sieltä pääsi pois. 😃 Siksi olenkin aina sanonut kaikille kavereille ja tutuille jotka miettivät jäävätkö tiettyyn kaupunkiin vai eivätkö, että jos siellä ei viihdy niin ei sinne silloin kannata jäädä. 😊
Päivi
,
Monessa paikassa asuneena minä taas pidän todella Kuopiosta. Täältä en lähde ellei ole pakko ja sellaista tuskin tulee. Ihmiset on leppoisia, lupsakoita. Liikkuvana täällä on mahdollista harrastaa melkeinpä mitä vain ja Puijon metsät on yksi lempipaikoista juosta. Kuopion toria sanotaan Suomen parhaaksi. Sopivasti oli juuri Kaupunkilehdessä Alkon johtajan Kuopio-kehuja ❤ mutta oikeasti eikö olisi parempi keskittyä tekemään elosta ja olosta mahdollisimman hyvää, olipa sitten missä tahansa. Itsestähän kaikki lopulta lähtee. Kun itsellä on hyvä olla ja vielä jos se tärkein ihminen on vierellä koti on siellä missä kullloisenkin elämäntilanteen vuoksi saa/joutuu asumaan.
Miisaliisa
,
Se missä alkaa viihtyä, johtuu varmaan niin monesta jutusta ja jopa sattumastakin, ettei aina kaikkea osaa edes määritellä. Sama paikka voi jollekin näyttäytyä ihan erilaisena kuin toiselle. Voi johtua assosiaatioistakin. Jos jotkut ihanat asiat ovat tapahtuneet jossakin paikassa, siihen paikkaan voi jäädä liittymään positiivinen fiilis jo ihan alitajuisestikin ja päinvastoin tietenkin myös. Ihmissuhtderintaman tapahtumat vaikuttavat varmasti myös paljon. Saako hyvin ystäviä ja tapahtuuko kivoja juttuja porukallakin vaikuttaa varmasti paljon. Jos on pääasiassa jossakin yksin tai vain puolison kanssa, mutta varsinaista ystäväporukkaa, jonka kanssa tehdään kaikkea kivaa eli ole, niin paikkakuntaan ei kovin helposti kiinny. Näin ainakin omassa tapauksessani.Olen asunut jonkin aikaa Kuopiossakin. Paikka oli minusta sinänsä ihana ja ilmapiiri lupsakan rento (eikä mikään tärkeilevä ja kulissimaisuuksia ylläpitävä kuten joissakin kaupungeissa oli tilanne.) Koska en kuitenkaan ehtinyt luoda Kuopiossa kovinläheisiä ja kiinteitä ystävyyssuhteita enkä varsinkaan ehtinyt alkaa hengeta kiinteän ystäväporukan kanssa, minulle ei jäänyt mitään erityisiä kiintymyksiä Kuopiota kohtaan. Sinänsä asia siis johtui elämäntilanteestani silloin eikä suinkaan itse kaupungista ihmisineen. Niin ajattelen. Voisin tarpeen tullen aivan hyvin asua Kuopiossakin ja mahdollisesti viihtyäkin lopulta oikein hyvin, mutta koska läheiset ystäväni asuvat etelässä, niin en haluaisi muualle päin muuttaa ja aloittaa lähellä asuvien ystävien verkoston rakentamista alusta. Missä ovat läheiset, siellä on sydän. Onneksi mies ja lapset sentään muuttaisivat mukana sinne mihin minäkin. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluaisin eteäälle ystävistänikään. Ihmiset ovat eniten se kotipaikka eikä fyysinen kaupunki tai kunta. Näin koen. Sinänsä luonnon läheisyys ja kauniit maisemat ovat minulle kuitenkin myös tärkeitä, mutta kivojen ihmisten läheisyys vieläkin tärkeämpää. Joskus voi vain tulla tilanne, että on
Veera
,
Hei Rosette! Kiitos pitkästä kommentistasi ja siitä, että jaoit oman kokemuksen. Ja ymmärrän aivan täysin sinua! Se on jännä miten jossain paikassa kokee heti olonsa kotoisaksi ja jossain paikassa kestää niin paljon pidempään, että sinne sopeutuu, jos sopeutuu sittenkään. Esim. Tampereella me tykättiin olla poikaystävän kanssa ja tykkäsin myös tosi paljon olla valmennuskurssilla Jyväskylän lähellä pienessä paikassa Korpilahdella. Mutta Kuopioon on ollut jostain syystä vaikeaa sopeutua, en tiedä mistä se johtuu! Ja musta on tuntunut ihan samalta, että yliopistolla porukka vaan tulee ja menee ja jokaisella luennolla aina vähän eri porukkaa. Tosin mulla vaikutti sekin, että olin tehnyt avoimessa ekan vuoden opinnot itsenäisesti valmiiksi ja ikään kuin pomppasin 2. vuoden opiskelijaksi, jos näin voi sanoa. Sanoisin, että miesystäväni on ollut minulle kyllä äärettömän tärkeä tuki ja turva. Mutta on varmasti tosi raskasta muuttaa yksin toisella paikkakunnalle ja alkaa rakentamaan yksin arkea monesti jopa satojen kilometrien päähän niistä omista ystävistä, perheestä ja ylipäätään koko tukiverkosta. Ei se ole helppoa ja vaatii tietyllä tapaa tosi paljon! Voin vaan kuvitella! Täytyy kyllä olla pikkusiskon tukena sitten, kun hän muuttaa jossain vaiheessa opiskeluiden takia vieraalle paikkakunnalle! 😊 Ja ihanan onnellinen tarinan loppu sinulla! 😊 Itsekin haaveilen maalle muuttamisesta! Tietenkään sitä ei voi tietää mihin elämä vie, mutta olisi kyllä niin mukavaa asua joskus luonnon rauhassa. 😊
Veera
,
Moikka Heidi! Kiitos ihanan rehellisestä kommentistasi! <3 Joo kuulostaa niin tutulta! 😃 Mulla on taas just toiste päin, varmasti se vaikuttaa kun oon aina pienestä saakka viettänyt aikaa Jyväskylässä ja siitä on tullut vuosien mittaan sellainen tietyllä tapaa tärkeä paikka, varmasti siitäkin syystä, kun sinne liittyy niin paljon muistoja yms. Meidän perheen pihasta ajoi Jyväskylään noin 40 minuutissa, joten siellä tuli käytyä melko usein. 😊 Ja ymmärrän ihan täysin! Ihana kuulla, että nyt oot päässyt takaisin sinne mikä tuntuu kodilta. Kyllä vaan se paikka missä asuu, voi vaikuttaa yllättävän paljon arkeen ja elämään. Aurinkoista ja mukavaa kesää! Ja jos törmätään Kuopiossa, tule ihmeessä moikkaamaan! 😊
Veera
,
Hei Päivi! 😊 Kiitos hyvästä kommentistasi. Kuopio on mukava kaupunki ja siellä asumisessa on monia hyviä puolia. Jostain syystä se ei vaan tunnu sellaiselta omalta paikalta, eikä sitä aina itsekään tiedä mistä se johtuu. Ehkä se vaan tekee niin paljon mistä on itse kotoisin. Varmaan vaikuttaa myös se, että meidän molempien (minun ja puolisoni) tukiverkko asuu ihan muualla päin Suomea. Itselleni perhe on ihan äärettömän tärkeä asia ja sekin on harmi, kun en pääse näkemään perhettä niin usein. Tietenkin sama asia tulee vastaan, jos joskus muuttaa esimerkiksi ulkomaille... Mutta toi on kyllä totta, että täytyy keskittyä siihen, että tekee omasta elosta mahdollisimman hyvää ja mukavaa. Onneksi siihen voi vaikuttaa monilla eri tavoin. 😊 Ja olen siitä onnekas, että saamme asua mieheni kanssa yhdessä. Kiitos sinulle kun innostuit kommentoimaan ja jakamaan omia ajatuksia! 😊 Mukavaa ja aurinkoista kesää!
Veera
,
Kirjoitin pitkän kommentin, mutta tää kone ei ilmeisesti lähettänyt sitä, noh uusi yritys 😃 Mutta jep! Oon itse miettinyt tota ihan samaa, että se missä viihtyy voi johtua varmaan monista sellaisistakin asioista, mitä itse ei edes tajua aina ajatella! Musta tuntuu, että mekään ei olla ns. kiinnitty yhtään Kuopioon ja osittain varmasti senkin takia kun vietämme hyvin paljon aikaa kahdestaan ja meidän molempien perhe ja läheisimmät ystävät asuvat muualla. Ja toisaalta jos esimerkiksi pikkusiskoni asuisivat Kuopiossa, voi olla, että kokisin sen paikan ihan eri tavalla! Joten niinpä <3 Mukavaa ja rentouttavaa juhannusta sinne ja kiitos kun innostuit kommentoimaan ja kertomaan omista kokemuksista! Jotenkin huojentavaa huomata, ettei ole yksin tällaisten ajatusten kanssa! 😊