Opiskelumotivaatio löytynyt

Ei ihan lomapostaus, mutta ajattelin nyt purkaa ajatuksiani kirjottamalla. Lukekaa jos kiinnostaa :) Lomailijoille varoituksena, että aiheena on opiskelu ;)


Oon täällä blogissani joskus maininnutkin minkälainen mun suhtautuminen lukion käymiseen on välillä ollut (aika negatiivinen nimittäin). Kuitenkin sain kuin sainkin opiskelumotivaation takaisin, muutaman vuoden "ei oo kiinnostusta" kauden jälkeen (Nimittäin nyt lähiaikoina!) Ja tää on aika ihmeellistä kun pitkästä aikaa tuntuu siltä, että on oikeesti kiva alottaa opiskelu loman jälkeen. 

Olin koko ylä-asteen ajan aika tunnollinen oppilas koulussa, luin kokeisiin ja panostin kouluun. Ylä-asteen jälkeen hain Turun konservatorioon tanssijan koulutukseen ja pääsykokeet meni yllättävän hyvin, vaikka en kahdentoista valitun joukkoon sitten päässytkään. Alotin sitten lukiossa, eikä mulla ollut oikeen minkäänlaista motivaatiota. Mun ruotsin numero tippui ylä-asteen kympistä lukion alussa vitoseen/kutoseen. Junttasin lukiota vaan eteenpäin ja sisimmissäni tunsin kuitenkin koko ajan epäonnistuneeni. Oon mielessäni hokenut, että "hyvin menee", vaikka oikeesti ajattelin, että "pystyt veera paljon parempaan". Kävin vain koulua eteenpäin ja tein sen mihin kiinnostus riitti. (Onneks ihan ok hyviä numeroita olen saanut ja niitä on aikaa parannella jos siltä alkaa tuntumaan).

En kuitenkaan ole mikään nipo. Suhteeni opiskeluun on rennon puoleista, enkä yleensä stressaa turhista. En laita koulunkäyntiä elämässäni tosiaankaan ykköseksi, vaan asiaksi, jossa haluan kokoa onnistuneeni. Ja haluaisin päästä lukion jälkeen opiskelemaan sitä, mistä haaveilen. Nyt en olekaan enää varma, haenko kosmetologin koulutukseen, oon alkanut lähiaikoina miettimään enemmän eri vaihtoehtoja. 

Mutta nyt musta tuntuu, että teen syksystä lähtien parhaani lukion suhteen, haluan kokea onnistuneeni ja tehdä töitä sen eteen, että pääsen opiskelemaan lukion jälkeen sitä, mikä sitten tuntuukaan eniten omalta vaihtoehdolta.

Olen miettinyt asian niin, että en ota minkäänlaisia paineita siitä, kauanko teen tota lukiota. Nyt mulla on 3 ja puolen vuoden suunnitelma. Syksystä lähtien käyn koulua siihen tahtiin, että olen tyytyväinen suorituksiini ja ehdin tekemään muutakin, kuten käydä töissä ja pitää blogia. Mä tykkään asua kotona, eikä mulla ole kiire muuttaa täältä pois, mua ei stressaa ajatus pitkittää opiskelua, joten kuuntelen siinä itseäni ensi vuonna, miltä alkaa tuntumaan, kuinka paljon ehdin, jaksan ja pystyn tekemään kursseja. Yritän kuitenkin parhaani ja nyt haluan tsempata!! :) Nyt musta tuntuu, että mulla on vihdoin motivaatiota ja kiinnostusta opiskeluun.

Mun oli ensin tarkoitus avata vain omia ajatuksia kirjoittamalla mitä mieleen tulee, mutta päätinkin sitten tehdä tästä oman postauksen ja julkaista tää teillekin :)<