Opiskelumotivaatio löytynyt
Ei ihan lomapostaus, mutta ajattelin nyt purkaa ajatuksiani kirjottamalla. Lukekaa jos kiinnostaa :) Lomailijoille varoituksena, että aiheena on opiskelu ;)
Oon täällä blogissani joskus maininnutkin minkälainen mun suhtautuminen lukion käymiseen on välillä ollut (aika negatiivinen nimittäin). Kuitenkin sain kuin sainkin opiskelumotivaation takaisin, muutaman vuoden "ei oo kiinnostusta" kauden jälkeen (Nimittäin nyt lähiaikoina!) Ja tää on aika ihmeellistä kun pitkästä aikaa tuntuu siltä, että on oikeesti kiva alottaa opiskelu loman jälkeen.
Olin koko ylä-asteen ajan aika tunnollinen oppilas koulussa, luin kokeisiin ja panostin kouluun. Ylä-asteen jälkeen hain Turun konservatorioon tanssijan koulutukseen ja pääsykokeet meni yllättävän hyvin, vaikka en kahdentoista valitun joukkoon sitten päässytkään. Alotin sitten lukiossa, eikä mulla ollut oikeen minkäänlaista motivaatiota. Mun ruotsin numero tippui ylä-asteen kympistä lukion alussa vitoseen/kutoseen. Junttasin lukiota vaan eteenpäin ja sisimmissäni tunsin kuitenkin koko ajan epäonnistuneeni. Oon mielessäni hokenut, että "hyvin menee", vaikka oikeesti ajattelin, että "pystyt veera paljon parempaan". Kävin vain koulua eteenpäin ja tein sen mihin kiinnostus riitti. (Onneks ihan ok hyviä numeroita olen saanut ja niitä on aikaa parannella jos siltä alkaa tuntumaan).
En kuitenkaan ole mikään nipo. Suhteeni opiskeluun on rennon puoleista, enkä yleensä stressaa turhista. En laita koulunkäyntiä elämässäni tosiaankaan ykköseksi, vaan asiaksi, jossa haluan kokoa onnistuneeni. Ja haluaisin päästä lukion jälkeen opiskelemaan sitä, mistä haaveilen. Nyt en olekaan enää varma, haenko kosmetologin koulutukseen, oon alkanut lähiaikoina miettimään enemmän eri vaihtoehtoja.
Mutta nyt musta tuntuu, että teen syksystä lähtien parhaani lukion suhteen, haluan kokea onnistuneeni ja tehdä töitä sen eteen, että pääsen opiskelemaan lukion jälkeen sitä, mikä sitten tuntuukaan eniten omalta vaihtoehdolta.
Olen miettinyt asian niin, että en ota minkäänlaisia paineita siitä, kauanko teen tota lukiota. Nyt mulla on 3 ja puolen vuoden suunnitelma. Syksystä lähtien käyn koulua siihen tahtiin, että olen tyytyväinen suorituksiini ja ehdin tekemään muutakin, kuten käydä töissä ja pitää blogia. Mä tykkään asua kotona, eikä mulla ole kiire muuttaa täältä pois, mua ei stressaa ajatus pitkittää opiskelua, joten kuuntelen siinä itseäni ensi vuonna, miltä alkaa tuntumaan, kuinka paljon ehdin, jaksan ja pystyn tekemään kursseja. Yritän kuitenkin parhaani ja nyt haluan tsempata!! :) Nyt musta tuntuu, että mulla on vihdoin motivaatiota ja kiinnostusta opiskeluun.
Mun oli ensin tarkoitus avata vain omia ajatuksia kirjoittamalla mitä mieleen tulee, mutta päätinkin sitten tehdä tästä oman postauksen ja julkaista tää teillekin :)<
Oon täällä blogissani joskus maininnutkin minkälainen mun suhtautuminen lukion käymiseen on välillä ollut (aika negatiivinen nimittäin). Kuitenkin sain kuin sainkin opiskelumotivaation takaisin, muutaman vuoden "ei oo kiinnostusta" kauden jälkeen (Nimittäin nyt lähiaikoina!) Ja tää on aika ihmeellistä kun pitkästä aikaa tuntuu siltä, että on oikeesti kiva alottaa opiskelu loman jälkeen.
Olin koko ylä-asteen ajan aika tunnollinen oppilas koulussa, luin kokeisiin ja panostin kouluun. Ylä-asteen jälkeen hain Turun konservatorioon tanssijan koulutukseen ja pääsykokeet meni yllättävän hyvin, vaikka en kahdentoista valitun joukkoon sitten päässytkään. Alotin sitten lukiossa, eikä mulla ollut oikeen minkäänlaista motivaatiota. Mun ruotsin numero tippui ylä-asteen kympistä lukion alussa vitoseen/kutoseen. Junttasin lukiota vaan eteenpäin ja sisimmissäni tunsin kuitenkin koko ajan epäonnistuneeni. Oon mielessäni hokenut, että "hyvin menee", vaikka oikeesti ajattelin, että "pystyt veera paljon parempaan". Kävin vain koulua eteenpäin ja tein sen mihin kiinnostus riitti. (Onneks ihan ok hyviä numeroita olen saanut ja niitä on aikaa parannella jos siltä alkaa tuntumaan).
En kuitenkaan ole mikään nipo. Suhteeni opiskeluun on rennon puoleista, enkä yleensä stressaa turhista. En laita koulunkäyntiä elämässäni tosiaankaan ykköseksi, vaan asiaksi, jossa haluan kokoa onnistuneeni. Ja haluaisin päästä lukion jälkeen opiskelemaan sitä, mistä haaveilen. Nyt en olekaan enää varma, haenko kosmetologin koulutukseen, oon alkanut lähiaikoina miettimään enemmän eri vaihtoehtoja.
Mutta nyt musta tuntuu, että teen syksystä lähtien parhaani lukion suhteen, haluan kokea onnistuneeni ja tehdä töitä sen eteen, että pääsen opiskelemaan lukion jälkeen sitä, mikä sitten tuntuukaan eniten omalta vaihtoehdolta.
Olen miettinyt asian niin, että en ota minkäänlaisia paineita siitä, kauanko teen tota lukiota. Nyt mulla on 3 ja puolen vuoden suunnitelma. Syksystä lähtien käyn koulua siihen tahtiin, että olen tyytyväinen suorituksiini ja ehdin tekemään muutakin, kuten käydä töissä ja pitää blogia. Mä tykkään asua kotona, eikä mulla ole kiire muuttaa täältä pois, mua ei stressaa ajatus pitkittää opiskelua, joten kuuntelen siinä itseäni ensi vuonna, miltä alkaa tuntumaan, kuinka paljon ehdin, jaksan ja pystyn tekemään kursseja. Yritän kuitenkin parhaani ja nyt haluan tsempata!! :) Nyt musta tuntuu, että mulla on vihdoin motivaatiota ja kiinnostusta opiskeluun.
Mun oli ensin tarkoitus avata vain omia ajatuksia kirjoittamalla mitä mieleen tulee, mutta päätinkin sitten tehdä tästä oman postauksen ja julkaista tää teillekin :)<
Itsekin olen menossa lukion kolmannelle, ja lähestyvät ylioppilaskokeet heti syksyllä edessä! Aikomuksena olisi lakki saada ensi keväänä 😃 ja siitä haluaisin suoraan opiskelemaan, ala tosin vielä vähän hakusessa...
Olen ollut myös samanlainen panostaja yläasteella, ja työmäärä lukiossa tulikin pienoisena yllätyksenä. Eka vuosi meni vielä alkuinnostuksessa, mutta viime vuosi olikin paljon vaikeampi. Olin tunkenut lukujärjestykseen joka jaksoon 6 tai 7 lukuainetta, ja viime keväänä iski lopulta iso väsymys. Tuntui ettei oikein mikään aine innostanut, mutta sain jotenkin puristettua ja käytyä kaikki suunnitellusti läpi (yllättävän hyvin arvosanoin kuitenkin). Ensi vuodesta onneksi tulossa helpompi.
Haluankin siis sanoa, että tosi hienoa, kun olet saanut asiasi mietittyä ja asennoiduttua noin kuin kirjoitit! Rauhallisemmalla tahdilla ja ilman paineita saa varmasti paljon enemmän opiskelustakin irti 😊 Pidän blogistasi paljon, vaikutat todella mukavalta ja aidolta 😊)
Jep sitä itsekin toivon 😊
Joo tosi hyvä kun huomautit tosta, en itse olis välttämättä kiinnittänyt siihen huomiota, tai tajunnut kiinnittää huomiota. Korjasin sen heti! 😊
Seidi:
Aijaa kiitos! 😊 Kiva kuulla, että motivaatiota löytyy jo heti alusta alkaen. Onnea lukuhetkiin ja tsemppiä koko lukio-ajalle! 😊 Hyvin siellä lukiossa varmasti menee, ei stressaa turhista. Koealueet on vaan paljon pidempiä, mutta kun niistäkin poimii ne pääasiat niin varmasti hyvin menee kun sulla on ylä-astekin mennyt hyvin!:) Mukavaa päivää sinulle <3
KRIS:
Vastasinkin jo sun blogin puolelle, mutta ei tietenkään haittaa mitään! 😊 Oli vain ilo kuulla, että tykkäät blogistani 😊
Lesli:
Kiitos, päätin nyt vain julkaista tän hetken mielijohteesta 😃
Toivottavasti menee hyvin ens vuosi koulussa, tsemppiä! 😊
Maria:
Ihana kun kommentoit 😊
Joo, itsellänikin on kans vähän hakusassa, että mihinkä sitä sitten hakis lukion päätyttyä. Eiköhän se selvene ajan kanssa kuitenkin 😊
Joo, oho, 6 tai 7 jaksoa on kyllä aika paljon, että siinä on kyllä tekemistä. Onneksi sulla on ens vuodesta tulossa helpompi 😊
Niimpä,kiitos paljon 😊 Tulin tosi iloiseksi kun luin ton, että tykkäät blogistani, kiitos vielä 😊 Ja onnea ja jaksamisia lukuhetkiin 😊
Anonyymi:
Jep 😊 Niimpä niinhän se on 😊 Ja lukiossa sitä ainakin oppii kun on niin paljon koko ajan uusia asioita. Kiitos paljon! 😊 Ja mukava kun kommentoit 😊