pohdintaa alkoholista ja sen käytön lopettamisesta

Ajattelin nyt avautua aiheesta, josta en ole täällä blogin puolella tainnut montaa kertaa kauheesti mitään kirjoittaa, nimittäin alkoholista. Olen aina ollut todella huono juomaan mitään alkoholia, enkä oikeastaan ikinä juo yhtä lasia enempää. Olin nyt myös puoli vuotta tippaakaan ilman alkoholia tammikuun alusta kesäkuun alkuun saakka. En jättäytynyt alkoholista sen takia, että olisin jotain sen käyttöä vastaan (ei tietenkään), vaan sen takia kun minusta tuntuu, ettei se sovi keholleni ollenkaan.

Tämän minun ja Aneten Espanjan loman aikana olen juonut vähän alkoholia ja pistänyt heti merkille taas kerran sen, että en oikeasti pysty juomaan tippaakaan mitään missä on alkoholia. Kello on seitsemän aamulla, mun sydän hakkaa ihan kauheesti, olo on turvonnut ja muutenkin huonovointinen, enkä ole saanut nukutuksi tuntiakaan koko yönä (olin illan aikana juonut yhden alkoholijuoman). Olen pyöritellyt pitkän aikaa mielessäni sitä päätöstä, että lopettaisin alkoholin juomisen ihan kokonaan. Ja ton puolen vuoden aikana kun en juonut yhtään, ei minulle oikeastaan tullut missään tilanteessa sellaista oloa, että millään tapaa kaipaisin alkoholia. Toisaalta juon niin vähän alkoholia, että "kyllähän sitä voi muutaman kerran vuodessa kilistää yhdet lasit ystävien tai äidin kanssa esimerkiksi sille, että pääsykokeisiin lukeminen on siltä kertaa ohitse tai sille, että poikaystävälleni ja rakkaalle ystävälleni avatui heidän unelmiensa opiskelupaikat". Mutta miksi jos seuraavana yönä ei saa ollenkaan nukuttua ja olo on aivan järkyttävä ainoastaan yhden lasin jälkeen. Ei se ole sen arvoista. Oon myös miettinyt, että tällaisia öitä en haluaisi enää viettää. Haluan kuitenkin kuunnella kehoani tässä asiassa ja jättää alkoholin tästä lähtien ihan kokonaan pois, mitä päätöstä olenkin pohtinut itseni kanssa pitkän aikaa.

Yhtä asiaa olen muuten miettinyt. Että minkä takia asiaa kummastellaan niin usein jos sanoo, ettei juo alkoholia. Yhden ystäväni ensimmäinen kommentti oli kysymys "minkä takia, olenko raskaana?". Heh, ehkä se tulee useimmille ensimmäisenä mieleen! :) En ainakaan tällä hetkellä usko, että olen raskaana vielä moneen vuoteen, mutta jotenkin minusta tuntuisi, että päätös olla juomatta yhtään on niin paljon helpompaa, kuin päätös juoda muutama vuoden aikana. Eipähän tarvitse sitten ikinä missään häissä tai muissakaan juhlissa miettiä, että ottaako sitä yhtä lasia, vai jättäytyykö kokonaan pois alkoholista. Ja kuitenkin, terveys ennen kaikkea. Ihan turhaan juo missään tilanteessa edes yhtä jos tuntuu, ettei elimistö kestä sitä tippaakaan. Monet ehkä miettivät, että voiko päätöksessä, jonka tekee 20 vuotiaana, pysyä. Minusta kuitenkin tuntuu, että tämä päätös onnistuu. Ainakin kokeilen nyt ihan tosissani tätä "no alcohol" - linjaa :)
Löytyykö ruudun takaa muita, jotka on miettinyt samaa päätöstä tai päätyneet siihen, ettei juo ollenkaan? Olisi kiva kuulla kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Ja minulla henkilökohtaisesti ei ole tietenkään alkoholin kohtuukäyttöä mitään vastaan :)
Follow me on FACEBOOK / BLOGILISTA / BLOGLOVIN / INSTAGRAM @veeramerenhelmi
Löytyykö ruudun takaa muita, jotka on miettinyt samaa päätöstä tai päätyneet siihen, ettei juo ollenkaan? Olisi kiva kuulla kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Ja minulla henkilökohtaisesti ei ole tietenkään alkoholin kohtuukäyttöä mitään vastaan :)
Follow me on FACEBOOK / BLOGILISTA / BLOGLOVIN / INSTAGRAM @veeramerenhelmi
Poikaystävä on italialainen ja siellä ollessamme aina ruoan yhteyteen kuuluu viiniä lasi tai pari. Ei humaltumistarkoituksessa, mutta ruoan kanssa maun vuoksi. Se on oikein kiva tapa, ja jotenkin siitä ei tulekaan niin huono olo. 😊
Olin päätöksen tehdessäni juuri täyttänyt 19-vuotta, joten kyllä nuorenakin tehdyt päätökset voivat pitää.
Tsemppiä Veera! 😊
Kyllä se kroppa tottuu siihen alkoholiin 😉 Tsemppiä kauppislaiseen opiskelijaelämään!
Varmasti löytyy myös niitä jotka haluisivat käyttää vähemmän alkoholia, mutta ei jostain syystä pysty sitä elämänmuutosta tekemään.. Itseni mielestä kuitenkin jokaisen omaa päätöstä pitäisi kunnioittaa ja on hienoa että ihmiset pysyvät päätöksissään, että vähentävät tai jopa lopettavat alkoholin käytön!
Itse juon silloin tällöin ruokajuomana viiniä - nuorempana tuli juhlittua ihan tarpeeksi, ehkä liikaakin. Joskus on käynyt mielessä, kuinka monta aivosolua sillä itseltäni tuhosin... 😊
Mieleeni on lähtemättömästi jäänyt raskaana ollessani "ystäväni" melkeinpä pakottaminen ottamaan hieman alkoholia illanistujaisissa. En halunnut ottaa ja tämä ns. ystäväni jankutti ja jankutti ettei nyt yksi lasillinen haittaa. Mutta kun en halunnut! Ihan käsittämätöntä, se vaan jäi mieleen. Eikö siis joidenkin mielestä voi ystävien kanssa edes viettää iltaa ottamatta alkoholia - vaikka on raskaana! Alkoholin käyttö on jokaisen oma päätös, eihän kaikki juo edes maitoa. Ihmetelläänkö sitä?
Niin kauan kun on itse mukana eikä tuomitse muita, niin mikä on ongelma? 😊
Itsellenikään ei sovi alkoholi Juon sitä mutta kohtuudella. Yöuniani en menetä, mutta itseäni vaivaa alkoholi-illan jälkeen huono vointi. Siis se krapula. En tahdo kuluttaa seuraavaa päivää sängyssä makoillen kun voisin jotain järkevääkin tehdä.tähän ei edes monta lasillista tarvita että seuraavana päivänä on huonovointinen.
Hauskaa tässäkin on se, että tuttavani eivät tätä ymmärrä. Kun mennään yökerhoon niin pitää juoda tequilaa ja shotteja. Eihän se oli baari-ilta eikä mikään jossei huidota pää täynnä tanssilattialla. Väärin. Itse olen yrittänyt pitää kohtuudella -linjaa, sillä ihan selvin päin en kestäisi katsella örvellystä 😃 olen saanut kommenttia "en ole varmaan koskaan nähnyt sua kännissä" "juo nyt vähän lisää". Kaadetaan lasiin lisää boolia vaikkei pyytänyt jne. Ja vaikka olen antanut oikein hyvät perustelut kohtuuslinjaani, niin ei. Nyt on alettu miettimään taas miksen ole innokas lähtemään viettään iltaa kaupungille samalla porukalla - no miksiköhän 😃